PAATUNEIDEN LASTEN VAPPU 2018
Ukkometso Terminator karaoke fiksatuilla sanoilla vanhasta Popedan
suositusta juomalaulusta
30.4.18 aamu valkeni kirkkaana. Olin tehnyt edellisenä iltana Terminator Ukkometso tulee uskoon karaokevideon kotikonstein ja pistin mailaten pariin paikkaan, kuten kunnon wanna be ”rauhanturvaajan” kuuluukin Kävin viemässä klo 9.01 videosta varmuuskopsun Tuomiokirkon vaksille. Käytyäni JÄLLEEN alttarilla lausumassa 13 soturi viikinkirukouksen kristillisessä muodossa ja laulettua virren 577 kävin Wikkellä hakemasa tölkin kokista ja sipsiä sekä kahvia. Sitten Lausteen kalliolle halaamaan vappuheilan korvikkeeksi pandamäntyäni, johon 46-vuotias nivusvammainenkin voi kiivetä turvallisesti. Sen jälkeen tein parit hengitysharjoitukset ja kävin työntämässä kumoon yhden lahon puun joka oli sen verran mätä juuristaan, että olisi voinut aiheuttaa vaaraa metsässä kulkijoille. Aika ryskeellä kaatui.Tajusin samalla, että puu siis kaatuu paremmin työntämällä kuin potkimalla. Se Kickboxerista. Tulin metsästä frisbeegolfradalle ja jollain porukalla oli heitto kesken. Frisbee putosi viiden metrin päähän minusta. Kuittasin heittäjille ”Ohi meni” ja vielä tein pikku suunnistusharjoitukset kallioilla. Kuka nyt kompassiin luottaisi. Lähdin töihin ja vein perinteisen vapputervehdyksen kommareille Leninin patsaalle. Eli kolatölkki Karjala-alusella ja em.-karaokevideo. En tiedä kuka löysi ja otti talteen. Toivottavasti löytää tarkotuksensa Sitten menin duuniin Missiokahvilaan . Töistä päästyä kävin arpakojulla ja voitin taskulampun. Kojun pitäjäneito muisti minut parin vuoden takaa, kun olin silloin antanut jonkun levyn hänelle. Niinpä hain kahvilasta uudempaa tuotantoa nykyisillä yhteystiedoilla ja sain yksipuolisen viattoman ”vappuromanssin”. Kauniiden silmien hymy riitti. Se siitä-. Menin Taidemuseonmäelle lakitukseen ja sitten Liljalle. Sieltä Apteekkiin sihijuomalle Vareksen kantapaikkaan. Tämän jälkeen välikahveelle. Tein illan aikana kolme ”täsmäiskua” ympäröiviin henkivaltoihin soittamalla kitaralla hengellisiä biisejä viime elokuisena surmapaikalla kauppatorin kulmalla.Lauloin mm. ”Exoduksen”, ”Kadoshin”, ”Taivaan saleissa” sekä ”Voitko kuulla jyrähtelyn kaukaa.” Viimeisenä ”Linnoissa hoveissa.” Sitä ennen ”Astua saan eteen Herran.” Nämä kaikki murtavat patoja sekä avaavat lukkoja ihmisten mielessä, mutta eivät tapa ketään. Toisin kuin Leevin laulut keskellä kirkasta päivää radiosta – No, tienasin 60 senttiä Kävin Fontissa Kauppiaskadulla kahvilla ja pyysin tarkoiiljaneitoa avaamaan kalaongintakojulta voittamani vesipyssyn pakkauksestaan. Siihen ei kuitenkaan tarvinnut turvautua illan aikana. Kossua olisi pitänyt laittaa täyttösäiliöön Insinööri-ilmapallokin oli sekaisin narustaan takkiini enkä osannut sitä selvittää. Sekin saksittiin Fontissa auki Pallo oli pääni vieressä ja korkeudella eikä välttämättä ihmiset olisi erottaneen tai tienneet kummalle puhua. Semmosta on viina ja rumuus.. Ripustin pallon kitarareppuun,
Sitten Kouluun toiselle sihijuomalle sinne terassille ja juttelin erään pariskunnan kanssa. Se mies oli Mielenterveyden keskusliitosta ja juteltiin kaksisuuntaisen oireista. Tämän jälkeen vielä yksi sihi Hospodassa. Joku vanhempi nainen koetti pummata minut antamaan hänelle Tepsijääkiekkoni joka on ainoa puolustukseni terroristeja vastaan. Ei tee kuitenkaan pahiksen otsaan yhtä pahaa jälkeä kuten heittotähti, jota kannoin nuorempana povarissa hätävarjeluksi Luovuin siitä aikanaan erään grilliepisodin jälkeen. Mutta sille Hospodan ladylle pysyin tiukkana ja kehotin myös naista olemaan lääppimättä vieraita miehiä. Tilanne päättyi siihen, että nainen vielä kerran yritti tarjota juotavaa, jotta voisi humalluttaa minut antamaan kiekon hänelle. Ilmeestä päätelleen muutakin. Onneksi kiltti-Sami-vaihde ei mennyt päälle – Sitten meni kahville Oscariin ja lauloin karaokessa Yön ”Niin paljon me teihin luotettiin.” Taputukset tyrehtyivät toivotettuani laulun jälkeen ihmisille Kristuksen siunaamaa vappua. Rukoilin illan aikana pokejen eli ovimiehien puolesta, kun he käyttivät vappunsa humalaisten paimentamiseen. Että minä ihailen niiden miesten toimintakykyä.
Tarkoitan sitä.
Tämän jälkeen lähdin bussille ja kotia kohti. Bussissa oli eräs levoton vihainen nuorimies, jolla kolmikuukautinen Domi- niminen koiranpentu mukana. Käytöksensä oli niin kiivasta, että menin vastapäätä istumaan ja jututin sitä nuorta herra, joka samalla kävi koiran haukkuessa ”aggressiivisia neuvotteluja” puhelimitse morsiamensa kanssa. Domikoira oli tosi kärsivällinen vaikka haukkui koko ajan ja rauhottui hieman kun sitä silitti ja lauloi sille hiljaa ”Hurraa nyt komppania kotiamme kohti Suomemme suloisille rannoille. Nuorimies jäi bussista kupittaan puiston kohdalla kovan melun säestämällä ja totesin hänen hypättyään bussista, että ””Pitää ottaa sillai rauhallisesti” Sit lämpimään suihkuun ja koisaamaan.
Vapunpäivänä liityin kauppatorilla kommunistien vappukulkueen jatkoksi ja menin heidän mukanaan vanhalle suurtorille kuuntelemaan työväen sotalauluja. Kun he piti puheitaan ja minä kiltisti istuin penkillä kuunteluoppilaana, oli parempi, että jenkkiarmeijan T-paitani ja Naganon pronssilätkäpaita oli sadeviitan alla piilossa. Sitten Vartiovuorenmäelle pistämään jalalla koreasti. Bongasin bändissä kauniin haitaristin ja hän oli lavalla vaatimattoman sekä ujoin oloinen. Se teki vaikutuksen. Lopuksi vielä otin pari kuvaa läheisestä” Humanistien päiväkodista”, jonka kaikki verhot kiinni. ”Päiväkodin” postilaatikolla olen vieraillut 10 vuoden ajan. Vienyt milloin mitäkin musiikkia. Jos nyt Paluumarssi 30 vuotisesta sodasta ja Hurraa nyt komppania kotiamme kohti akustisesti kielillä laulettuna kiinnosti ketään Venäjän konsulaatissa. Ehkä jollakin oli selittämisen armolahja.
Otin Vapun jälkeen sukuminestäni suomennoksen. eli Salmivirran käyttöön, koska parin muuttujan takia sukulaispoika joutunut väärään seuraan ja minä niistä huumejengeistä ja toiminnastaan en pahemmin pidä. Kannustin jopa ihmisiä nousemaan vastarintaan väkivaltaa ja pelon henkivaltoja vastaan. Ehkä kiltit Samit menee taivaaseen ja pahat joka paikkaan. Ei nyt ihan Modern talkingilta kuulosta minun lauluni. Enemmän Alangon Ilkalta.
KASSIALMA
Olavi Mäenpään kuoltua tein hänelle muistolaulun. Sanat kuitenkin alkoivat rönsyilemään
laulu kertoikin eräästä söpöstä vasukista. Kirjoitin hänelle ja kerroin Wannabe agentin tarinani Mutta edesmenneen yksityisetsivän muistolle Kassialma oli alunperin sävelletty. Andersson tosin ei Matrixista, tuli siihen mukaan. Sovittelubiisi. Olen vannonut erään tyhjentävän rakkauslaulun jälkeen olevani tekemättä enää ainuttakaan biisiä kenestäkään naisesta. En hänen mielenkiintoaan herättänyt osittain siksi, että vaikutin joltain vihreävöiselta osastolta karatessa ja puolet vanhempi. Ansioluetteloni muutenkaan ei ole kovin suuri. 10 shotin musta pipo ryyppäämisessä. Mutta Li kuuluu onneksi siihen porukkaan, jonka mielestä jokainen saisi itse päättää sukupuolensa, leikkauksella tai ilman. Eli heidän mukaan sukupuolia olisi n. 80. Sen verran haluan kertoa, että olen vaalikojuilla jutellut Mäenpään kanssa. Olavi oli joutunut hyvin vihatuksi koska hän sanoi ääneen asioita mitä muut ei uskaltaneet. Tosin Olavi teki pahoja ylilyöntejä. Mäenpää kertoi myös, että armeija-aikanaan oli huoltanut Heikki Ikolan aseita. Hemmo siis ampumahiihdon maailmanmestari vuodelta 1981 ja minuakin joskus ohi mennen neuvonut kersana ollessa ampumahiihdon parissa. Olin noinin aikoihin vielä kuvitellut että tytöt ovat prinsessoja joilta ei edes tuhnu pääse. Luulin väärin isäksi tultuani Mutta yksipuolisia ihastuksia maailmaan mahtui Ensimmäinen niistä tyssäsi Valtasen liikenteeseen. En ole koskaan linja-autoa ajanut. Enkä osaisi. Korkeintaan ohjaisin sen pois väkijoukosta, enkä päälle – Afrikassa on norsuja ja Suomessa linja-autoja. Vaarallisuus riippuu siitä, otetaanko heidätkin huomioon liikenteessä Tilanne on meillä parempi siksi että linjurit yleensä tottelevat liikennevaloja, norsut eivät. Ja minä näytin ekoja krapuloita viettäneenä finneineni ja tukkamallineni siltä, että olen herännyt jostain norsun takalistosta, kuten Elina eläin juhlittuaan rankasti synttäreitään. Mutta teininä mietin, epätoivoisen pakkomielteisen ihastuksen jälkeen, että mitä hyötyä on urheilla jos ei nainen kuitenkaan välitä hevonkakkaa jaloista harrastuksista rönsyilystä takaisin asiaan : Kirjotin Kassialman biisiesittelyyn, että tunsin eräs päivä Mannerheimin tuijottavan minua seinältä anovasti ja pyytävästi. Ikäänkuin hän olisi halunnut sanoa, että sinä hyljitty jääkäri ala yhdistämään Suomen hajaantunutta kansaa niin ei tarvitsisi enää veljen nousta veljeä vastaan. (Tätä varmaan ei kukaan toinen suomalainen mieti) Niinpä koetan aina pakinoissa ja sävelmissä tuoda ihmisistä esiin jotain positiivistakin haukkumisen sijasta. Tässä
Kassialman sanat:
Oli kerran Turussa nuori nainen, joka epäkohtia poistaa halusi.
Monta vaikeutta tuskaa ja päätöstä, mutta
sorretut edelleen asetti. Niinpä valkkasi puolueen vihatunkin, mutta
ei siitä piitannut. Näin kului aikaa ja niinpä kävi, että päättäjien
joukkoon nousi hän. Ei samaa mieltä kanssani lähes mistään,
mutta omaa tahdon kestävän. Ei tuolla huipulla kauan pärjää
jos ihmisiä alkaisi pelätä. Samalla omat voimat koetuksella
mutta periaatteista ei tingitä. Rukoilen puolestasi Li,
että oikeamielisyyden saat. Rukoilen puolestasi Li,
että hiljaisten ääni olet aina kun toisia pelottaa.
Rukoilen sulle voimia Li, että hymyilläkin jaksaisit.
Se on kuin tuhat aurinkoa syttyisi saliin pimeään
ja epätoivoisinkin alkaa eloon herätä. En löydä aina
sanoja, joskus vihaakin koen mielipiteistäsi liberaaleista,
mutta vaikea tilallesi tulla ois. Rehellisyys on aitoa ja Mäenpään Olavi
Herran armon varassa, mä rukoilen puolestasi Li
että huumorin sä aina säilytät. Mä rukoilen puolestasi
Li, että Jeesuksen kanssa hiljaisuudessa keräät voimia.
Sinä olet ihan ok kansanedustaja, vaikka oletkin niin
vasemmalla. Mut anna anteeksi miehillekin, jotka
sinusta pahaa puhuvat. He eivät koskaan olisi valmiit
taakkaan vastukseen, vaan suuta pieksee narisee
nurisee ja kohtaloaan valittaa. Mä rukoilen puolestasi
Li, että löydät Herran Jeesuksen. Ja hänen luokse tuot
myös perheesi rakkahan, joka sinun puolestasi on
kaiken antanut. Sinä olet toivona Turun ihmisille
kun vain et omaan ymmärrykseen turvaa. Minä
hymyilen jo nyt, koska vielä kerran Taivaan ovet
aukeaa, ja sinullekin Jeesuksella on aikaa. Siel olet
kuunneltavana, etkä toisen huolten kantajana
siel ei ole sortoa työn orjia. Ehkä siellä myös
Mäenpäätä ymmärrät sanoittakin, samaan juhlapöytään
ilman riitaa istua saat. Ja minä soitan teille synaa kitaraa
ja Taivaan linnan juhlissa kaikki kyyneleet pyyhitään.
Siellä on prinsessana jokainen entinen kassialma,
joka toivonsa on pistänyt Jeesukseen. Siellä toivottavasti
näen myöskin Olavi Mäenpään sulassa sovussa kanssa Anderssonin
Liin….
Kerroinkin, että olen luuhannut Turun kaduilla 26 vuotta ja maalaisena sekä satakuntalaisen törmännyt pieneen kulttuurieroon. Meil päin pimu on kaunis nainen tai koira. Turussa taas pimu tarkoittaa hyvin kaunista naista. Mutta ei yleensä koiraa. Minä osastoilta päästyä päätin jakaa elämäntarinani kaikille siltä varalta, että joku koettaisi listiä minut muslimi- ja itäkritiikkini takia. Tein sadoittain sävelmiä ja pakinoita. Lähetin ne ympäri maailmaa mutta en pitänyt niistä minkäänlaista kirjanpitoa. Eli suunnitelmallisuus puuttui ja ei ollut selkeää juonta. Aikanaan yliopistossa kirjotuksiani ennen sairastumista luettiin usein. Kun mieli särkyi palasiin se oli rankka paikka. Ja hylätyksi tuleminen sai minut aina hakemaan enemmän ja enemmän huomiota, joko hyvällä tai pahalla. Minun visioharhoissa oli siis usein Suomen kansan yhdistämistä ja suuria harhamissioita. Ikäänkuin kantoi koko maailman kärsimystä ja tuskaa. Mutta minusta ei saisi tekemälläkään mitään joukkosurmaajaa vaikka manifestia tulisi 1500 sivua. Kuka on niin sairas että surmaa siviilejä jotka eivät kykene vastarintaan. Ei kannata Alllahin sankari olla -Korkeintaan minäkin haluisin Death of Stalinia myötäillen tappaa vastustajat nauruun pianonsoitollani ja kritiikkikirjeellä. Vihaan kivuntuottamista. Ehkä sitten minutkin joskus muistettaisiin rauhan miehenä, (Ei tosin Siviiilipalveluksen kannattajana joka mieluummin ampui vesipistoolillla tupakkeja sammuksiin kuin olisi haavoittanut ketään ihmistä vaikka he kuinka olisi minua teloneet.) Minun käy silti aina heitä sääliksi. Olen iso mies ja ihmisen tappaminen onnistuu kaikilta. Se manalan menolipun antaminen ihmiselle on helppoa. Mutta se on kuitenkin ikuisuutensa sinetti. Minä en osaa hallittua voimankäyttöä- Tiedän että olen hyvin halveksittu periaatteideni takia. Mutta jos joskus tarvii tapella tai tappaa siihen pitää olla tosi hyvä syy. Korkeintaan Kanteenmaan limudiscossa hieman ärähdin lukiiokäisenä kun eräs helluntalainen humalapäissään tarttui minuun takaa päin ja paiskasi lattiaan, vaikka mitään en ollut tehnyt. Potkaisin lattialla ollessani kerran siinne, mitä hänellä oli kassien tilalla. En nyt puhu Suosta kuokasta jussista Martti lutherista ja muovipussista (Alanko / Kun Suomi putosi puusta) Tilanne selvisi ja sain olla rauhassa sen jälkeen. Huolimatta jonkin tason ymmärryksestäni vasemmistoa kohtaan en edellenkään myötäile heidän sateenkaaripolitiikkaansa tai hallitsematonta maahanmuuttoa. Elintasopakolaiset saa täyden ylläpidon ja minä lapan käkättimeen llasta ja päivästä toiseen vanhempieni tekemää papusoppaa. Kuntoutujana on vaikeaa ollla mutta uskon, että Jumala käyttää minua aseenaan puoliterveenäkin. Täyttä vatsaa tärkeämpi on minulle miehittämätön Suomi, olin sitten hylätty tai ei. Jos joku nyt mäkättää, että Nato ja jenkit on miehittämässä Suomea ja tarvitaan Venäjä apuun, voivat lopettaa lukemisen tähän. Turha on niistellä neniä metsässä. Tai eduskunnassa. Tärkeää on myös saada jokapäiväinen leipänsä Taivaan Isältä. Siksi en lässytä nyt sellaisia asioita mitkä myötäisi tän maailman mielipiteitä..
TEE MULLE rajat joita en saa ylittää (H.B)
Kommunistien vappujuhlassa tapasin entisen osastokaverini. joka on päässyt elämässä pitkälle kun hän skarppasi. Tehnyt dokumenttiohjelmia Robin Hoodiin ja minä olen vain kirjotellut 13 vuotta rakkausrunoja Fontanassa. Ehdotin sille Selänteen kaimalle etunimeltään, että jospa punakone ja jenkkipaita löisi viisaat päät yhteen ja omalta osaltaan Robin Hoodin ohjelmissa alkaisi yhdistää hajaantunutta kansaa. Kummatkin meistä on käynyt osastot eli ”Kreivien linnat läpi” Seurakunnissa ja siellä Kreivien linnoissa paikassa ei ollut muuta tekemistä kun rämpytellä rämää kitaraa siksi että ei päässyt kolmeen viikkoon ulos. Niinpä opin viisi kitarasointua jolla varsin hyvin pärjännyt -Piano sujuu korvalta A-mollista ja Deestä. Nyt olen alkanut ottaa hieman haastettakin ja haaveena on joskus soittaa läpi Nightwishin muutama biisi. Tosin harjottelen vain, jos minut on lukittu linnantorniin. jossa 57 000 porrasaskelta. Hekolla ei paikalle pääse. He sanovat, että saan ottaa 3 esinettä mukaani jonka he lupaavat toimittaa kautta Teutateksen ja kunniansa. Niinpä pyydän savupekonimakkaraa, kopan vettä ja keissin karjalaa. Sekä piano tietysti. Sytkäriä pidän aina taskussa. Sitä ei lasketa